Sukututkimus kiinnostaa yhä useampaa, eikä ihme. Harrastus tarjoaa näköalapaikan jokaisen suvun historiaan ja suorastaan koukuttaa aiheesta kiinnostuneita. Lue lisää vinkkejä sukututkimuksen tekemiseen tältää!
Miten aloittaa sukututkimuksen tekeminen?
Sukututkimus on viime vuosikymmeninä ollut yhä suositumpi harrastus suomalaisten keskuudessa. Erityisesti nuoremmat sukupolvet tuntuvat kiinnostuneen juuristaan, ja aikaisemmin vanhempien ihmisten harrastuksena tunnettu toiminta onkin onnistunut houkuttelemaan myös nuoria mukaan. Monet asiasta innostuneet käyttävät tutkimukseen paljon aikaa ja resursseja, ja jotkut ovatkin päässeet sukunsa selvittämisessä jopa satoja vuosia taaksepäin. Suomesta löytyy useita sukututkimusseuroja, ja olemalla yhteydessä niihin voi saada kullanarvoisia neuvoja tutkimuksen eri vaiheisiin. Seurojen nimiä ja yhteystietoja löytyy esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuran nettisivulta. Tämä artikkeli käsittelee lähinnä harrastuksen aloittamista ja siinä tarvittavia ja käytettävissä olevia tietolähteitä. Kuka tahansa voi aloittaa sukututkimuksen ja jatkaa sitä niin pitkälle kuin innostusta riittää!
Sukututkimus voidaan jakaa kahteen lajiin, esipolvitutkimukseen ja jälkipolvitutkimukseen. Jälkipolvitutkimusta pidetään yleisesti varsinaisena sukututkimuksena: tässä tutkimusmuodossa tietyn pariskunnan eli kantaparin lasten jälkeläiset selvitetään menneestä ajasta tähän päivään asti. Jälkipolvitutkimus on tapana esittää sukutaulussa. Sukututkimukseen liittyvä perussanasto on hyvä ottaa haltuun jo opetteluvaiheessa. Listan käytetyistä termeistä löydät esimerkiksi Juuret.org- verkkosivustolta. On myös olemassa painettuja opaskirjoja, jotka käsittelevät aihetta. Suomen Sukututkimusseura ylläpitää julkaisuluetteloa, joka sisältää tietoa painetuista oppaista, mutta myös digitaalista aineistoa. Taustatietoa voi saada myös Sukuseurojen Keskusliitosta, johon melkein kaikki suomalaiset sukututkimusseurat kuuluvat. Sukuseurojen Keskusliitto myös julkaisee Sukuviesti-nimistä lehteä viisi kertaa vuodessa.
Kotoa löytyvät peruslähteet
Miten sukunsa tutkimisen voisi aloittaa? Ensimmäinen askel on omien muistojen kirkastaminen. On suositeltavaa aloittaa piirtämällä oma sukupuunsa niin pitkälle kuin mahdollista. Tähän avun tarjoavat vanhat leikekirjat ja valokuva-albumit, joita selaamalla mieleen saattaa palautua ihmisiä, paikkoja ja olosuhteita, joita voi lisätä sukupuuhun tai käyttää hyödyksi myöhemmässä tutkimuksessa. Hyvä idea on myös keskustelu sukulaisten kanssa: erityisesti vanhemmat sukulaiset muistavat aiempia sukupolvia, ja heiltä saa usein tietoa paikkakunnista ja henkilöiden tyttönimistä, joiden avulla aloitteleva sukututkija voi suunnistaa eteenpäin. Vihjeet kannattaa kirjata huolellisesti, koska ne saattavat säästää rahaa tutkimuksen edetessä. Sukututkimuksesta kiinnostuneen on hyvä tiedostaa, että monet tarvittavista viranomaisasiakirjoista ovat maksullisia.
Internet apuna sukututkimuksessa
Internetistä löytyy paljon tietoa eri asioista ja niin myös sukututkimuksesta. Varmasti yleisin tapa tehdä sukututkimusta on nykyään löydösten syöttäminen erilaisiin ohjelmistoihin tai digitaalisille alustoille. Tietoja voi etsiä myös eri sukuseurojen tarjoamilta sivustoilta. Nämä alustat tarjoavat monesti myös mahdollisuuden verkostoitumiseen ja ennestään tuntemattomien sukulaisten löytämiseen. Tämänkaltaisia tietokantoja löytyy niin kotimaisilta kuin kansainvälisiltäkin ylläpitäjiltä. Tunnetuimpiin sivustoihin kuuluvat esimerkiksi Family Search, My Heritage ja Ancestry.com. Myös suomalaisia keskustelufoorumeja löytyy, ja ne ovat yleensä maksuttomia. Esimerkkejä niistä ovat Sukuhakuri ja Suku Forum. Myös yksittäiset, ammatikseen sukututkimusta tekevät henkilöt julkaisevat materiaalia verkossa. Sivujen yhteystietoja voi löytää sukuseurojen nettisivuilta tai yksinkertaisesti verkon hakukonetta käyttämällä.
Perinteiset painetut lähteet
Mielipiteet eri painettujen lähteiden merkityksestä vaihtelevat jonkin verran, ja onkin vaikea todeta, mikä yksittäinen lähde olisi sukututkimukselle tärkein. Suomen Sukututkimusseuran mukaan keskeisimpänä painettuna lähteenä voidaan pitää Leif Metherin Sukuhakemistoa, joka sisältää suuren määrän Suomessa ilmestyneitä sukujulkaisuja. Metherin koontiteos ulottuu vuoteen 1991, jonka jälkeiseltä ajalta vastaavat tiedot löytyvät Suomen Sukututkimusseuran kirjastotietokannasta. Hyvinä lähteinä toimivat myös eri kirjastojen tietokannat, joista suurin osa löytyy verkosta. Luetteloita eri tietokannoista ja lähdevinkkejä löytyy sukututkimusseurojen kotisivuilta, joita kannattaakin seurata. Tietoa löytyy usein myös Kansallisarkistoon ja muihin arkistoihin tallennetuista kokoelmista. Erilaisia virallisia asiakirjoja saattaa löytyä myös kotoa, ja kirkkoherranvirastosta on mahdollista tilata eri dokumentteja.
Aloittaminen ei ole vaikeaa
Sukututkimus ei siis ole vain hyödyllistä ja mielenkiintoista, vaan se on myös suhteellisen helposti aloitettava harrastus, jonka hintakaan ei alussa päätä huimaa. Pidemmälle pääseminen edellyttää kuitenkin valmiutta käyttää tutkimukseen aikaa, vaivaa ja myös taloudellisia resursseja. Pitkälle suvun historiaan päässeet sukututkijat ovat usein käyttäneet tutkimukseen vuosia intensiivistä tutkimusaikaa. Harrastelijalle apua tarjoavat nykyisin erilaiset verkkoalustat, jotka tarjoavat mahdollisuuksia tutkimukseen verkostoitumisen kautta; alustojen kautta voi löytää sukulaisia, joilta mahdollisesti löytyy lisää tietoa. Alussa aikaa vie toki itse tutkimuksen lisäksi käytettävissä olevien lähteiden selvittely ja tiedon etsiminen. Mutta kun alun hankaluuksista pääsee eteenpäin, tarjoaa sukututkimus jännittävän matkan historiaan!
Lue lisää miten sukututkimus tehdään!