Etsi juuriasi – internet on aarreaitta esi-isien löytämiseen

Sukututkimuksen mullistanut internet tekee esi-isien etsimisestä mielenkiintoista. Lue täältä Vinkkejä esi-isien löytämiseen nykypäivänä!

Sukututkimusta pidettiin aiemmin vanhusten harrastuksena, sillä pölyisissä arkistoissa istuminen ei juuri nuoria houkutellut. Internet on kuitenkin mullistanut esi-isien ja omien juurien etsimisen, ja sen myötä seikkailusta omaan geeniperimään ja historiaan on tullut mielenkiintoinen tutkimusmatka. Alkuperäiset kirkonkirjat tulivat vapaasti tutkittaviksi internetiin vuonna 2000, ja niiden avulla on mahdollista päästä sukutarinassaan aina 1800-luvun loppupuolelle. Sen myötä harrastus on kasvattanut suosiotaan, minkä huomaa esimerkiksi Facebookin sukututkimusryhmissä.

Uuden haaran sukututkimukseen on tuonut DNA-selvitys, joka on mahdollista tilata esimerkiksi netin kautta. DNA-selvitys kertoo omista esi-isistä ja heidän kulkemista vaellusreiteistä nykysijoilleen jopa kymmenien tuhansien vuosien ajalta. Selvitys paneutuukin enemmän geeneihin kuin omiin lähisukulaisiin ja heidän elämään. Oman sukupuun tutkimiseen on tarjolla monenlaisia työkaluja, jotka helpottavat harrastelijan työtä. Sukupuututkimusta on mahdollista tukea maksullisilla nettipalveluilla, joissa voi koota oman sähköisen tutkimuksen.

Mistä aloittaa esi-isien jäljitys?

Jos sukututkimuksesta innostuneen on mahdollista osallistua sukututkimuskurssille, antaa se selkeät tiedot, miten tutkimuksessa edetään. Kyseisellä kurssilla opetetaan myös lähdetietojen kirjaamista, joka on yksi suurimpia puutteita harrastelijoiden materiaalissa. Tutkimuksen ja harrastelijan sukuselvitykset eroavatkin eniten juuri lähdetiedoissa; harrastelijoilla ne saattavat olla virheellisiä ja puutteellisia. Sukututkimus jakaantuu oikeastaan kahteen haaraan, elossa olevien ja kuolleiden sukulaisten kartoittamiseen. Suvusta on saatettu tehdä jo aiemmin tutkimuksia, joita on mahdollista hyödyntää.

Elossa olevia sukulaisia voi etsiä sosiaalisesta mediasta, kuten Facebookista. Suvun vanhimmat ovat erinomainen yhteys menneisyyteen, ja henkilöhaastattelut saattavat paljastaa mielenkiintoisia seikkoja suvusta. Kuolleita sukulaisia kannattaa etsiä ensin internetin hakukoneiden, kuten Googlen, avulla. Etunimen ja sukunimen, asuinpaikan, ammatin ja naisten puolelta tyttönimen eri yhdistelmillä pääsee usein jo alkuun. Sukututkimus on hidasta puuhaa, joka saattaa tyssätä aina tietyssä kohtaa esteisiin.

Kirkkoherranvirasto ja muut virastot

Kirkkoherranvirastot ovat rajoittaneet viime aikoina tutkimusmateriaaliin pääsyä. Internetissä materiaalia on julkaistu kokoelmissa Hiski ja Sshy. Kirkonkirjat määrättiin ylläpidettäviksi jo 1600-luvulla, joten niihin on arkistoitu tietoa syntyneistä, kuolleista, vihityistä ja muuttaneista. Joillakin paikkakunnilla, kuten Turun suuren palon yhteydessä, osa aineistosta on kuitenkin tuhoutunut. Kirkkoherranvirastosta voi tilata tuntihintaan otteita. Hinnat ovat kohtuulliset, ja kirkonkirjojen materiaalia voidaan pitää luotettavana. Väestönrekisterikeskuksesta voi hakea tietoa elossa olevista henkilöistä.

Suomessa hautakivistä ei ole olemassa virallista tietokantaa, mutta jokainen voi etsiä itse hautapaikkoja, ja käydä kuvaamassa niitä. Kun sukututkimusta on takana jo jonkin verran, tulevat eri virastot ja vaihtoehdot tutuiksi. Tie tuntuu nousevan toisinaan pystyyn, mutta aina kannattaa yrittää jotain uutta. Hieman kokeneemmalle tutkijalle sopivat esimerkiksi Sota-arkisto ja Maakunta-arkisto, joihin kannattaa tehdä ajanvaraus. Monet tiedot on talletettu mikrofilmeille.

Mitä ja miten tutkitaan?

Sukututkija lähtee liikkeelle lähipiiristä. Yleensä ensin selvitetään isälinja niin pitkälle kuin mahdollista. Kun selvitetään isät, selviävät myös äidit. Esipolvitutkimuksessa selvitetään oma isä ja äiti, sitten heidän vanhempansa ja niin edelleen, jolloin esille nousee 16 sukuhaaraa. Tutkimusta voi jatkaa niin pitkälle, kuin tietoa löytyy. Jälkipolvitutkimuksessa selvitetään kaukaisen sukulaisen jälkeläiset nykyaikaan asti. Tämä on haastava tapa tutkia, sillä tietoa löytyy aina vähemmän menneisyydestä.

Sukututkijan kannattaa ladata koneelleen ohjelma, joka helpottaa etsintää ja erityisesti tallennusta. Ohjelmia on tarjolla runsaasti, ja niiden ominaisuuksista kannattaa ainakin kiinnittää huomiota siihen, että tallennustilaa on riittävästi, laitteistovaatimukset täyttyvät ja siirto muihin ohjelmiin onnistuu. Sukututkijan kannattaa laajentaa näkökulmaa suvun nimistä paikallishistoriaan, sillä tietyt ajantapahtumat ja ilmiöt saattavat avittaa tutkimusta. Omien sukulaisten historia aukeaa paremmin eri pitäjistä tallennetun historian avulla.

Ulkomaille muuttaneet sukulaiset

Suomalaisilla on sukua ulkomailla, ja sotien seurauksena tietoa on koottu alueille, jotka eivät ole enää Suomen. Suomessa on saatettu julistaa kuolleiksi henkilöitä, joiden kohtalosta ei ole varmaa tietoa, mutta niin on katsottu parhaimmaksi esimerkiksi perinnönjaon suhteen. Internetistä on mahdollista löytää ulkomaalaisia sivustoja, ja toisinaan on mahdollista osallistua arkistomatkalle Ruotsiin tai Venäjälle. Ennen matkaa on kuitenkin pohdittava, mitä tietoa on hakemassa, ja onko sen saaminen mahdollista.

Sukututkimuksen eettisyys

Sukututkimus katsotaan apututkimukseksi, jota koskevat säädökset liittyen aineiston keräämiseen ja julkaisemiseen. Tutkijan kannattaa huomioida, että kaikki elossa olevat sukulaiset eivät halua osallistua selvitykseen, ja siihen heillä on oikeus. Asiakirjoja saa käyttää vain tutkimustarkoitukseen, eikä palveluita saa kuormittaa sukututkimuksella, ellei niitä ole siihen tarkoitettu. Sukututkimus jakaa mielipiteitä. Toisille sukuhistorian löytyminen netistä ei olekaan yhtä iloinen asia kuin tutkijalle. Sukuselvityksen tekijän tuleekin panostaa aineiston todenperäisyyteen.

Lue lisää perheaiheiset slottipelit tältää!